20.1.2006

Asian aikaisempi käsittely

X:n maistraatti on 13.5.2003 hylännyt Y:n hakemuksen, jolla Y on päämiehensä A:n puolesta pyytänyt lupaa 25.10.2001 kuolleen B:n kuolinpesää koskevaan, ilman perintökaaren 23 luvussa tarkoitettua pesänjakajaa tehtävään ositukseen ja perinnönjakoon. Maistraatti on päätöksensä perusteluissa todennut, että B:n jälkeen 5.12.2001 tehdyn perukirjan mukaan vainajan omaisuuden säästö on ollut 1 214 633 markkaa ja lesken omaisuuden säästö 642 879 markkaa. Perukirjassa ei ole mainintaa, että puolisoiden avio-oikeus olisi suljettu pois. A:n olisi siten tullut saada osituksessa tasinkoa kuolinpesän varoista. Ositus- ja perinnönjakokirjan mukaan A on kuitenkin saanut pitää vain oman omaisuutensa. Näin ollen A:lle ositus- ja perinnönjakokirjan mukaan tuleva omaisuus ei vastaa hänen lakimääräistä osuuttaan osituksen ja jaon kohteena olevan kuolinpesän varoista.

Y on hallinto-oikeudessa vaatinut, että maistraatin päätös on kumottava ja lupa annettava ositus- ja perinnönjakokirjan mukaiseen ositukseen.

Z:n hallinto-oikeuden ratkaisu

Z:n hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Y:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Holhoustoimesta annetun lain mukaan holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden, poissaolon tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan. Edunvalvoja ei voi lahjoittaa päämiehensä omaisuutta. Jollei laissa toisin säädetä, edunvalvojalla ei ole oikeutta ilman holhousviranomaisen lupaa päämiehensä puolesta tehdä sopimusta omaisuuden osituksesta tai perinnönjaosta, joka toimitetaan ilman perintökaaren 23 luvussa tarkoitettua pesänjakajaa.

A:n puoliso B on kuollut 25.10.2001. Hänen jälkeensä 5.12.2001 laaditun perukirjan mukaan B:n omaisuuden säästö on ollut 1 214 633 markkaa ja hänen puolisonsa A:n omaisuuden säästö 642 879 markkaa. A:n edunvalvojan 5.5.2003 laatiman ositus- ja perinnönjakokirjan mukaan toimituksessa on jaettu vain B:n omaisuus ja leski A on saanut pitää oman omaisuutensa. Ositus- ja perinnönjakokirjassa ei ole lueteltu lesken omaisuutta eikä leskelle osituksen perusteella tulleen omaisuuden arvoa. Ositus- ja perinnönjakokirjassa ei ole mainittu perittävän omaisuuden arvoa eikä perillisten arvomääräisiä perintöosuuksia.

Edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta lahjoittaa päämiehensä omaisuutta. Ottaen huomioon holhoustoimen tarkoitus henkilön taloudellisten etujen turvaajana ja valvojana, holhoustoimesta annetussa laissa tarkoitettua lahjoituskieltoa tulkitaan laajasti (HE 146/1998 vp). Sen piiriin on luettava kaikki vastikkeettomat oikeustoimet, joilla omaisuutta tai muita taloudellista arvoa omaavia etuuksia luovutetaan päämiehen omistuksesta tai määräysvallasta. Kiellettynä lahjoittamisena on pidettävä myös sitä, kun edunvalvoja luopuu päämiehensä oikeuksista omaisuuden osituksessa.

Puolisoilla on ollut avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen. Perukirjassa B:n varojen säästö on ollut huomattavasti suurempi kuin A:n varojen säästö. A:n on siten tullut saada osituksessa tasinkona omaisuutta puolisonsa varoista. Edunvalvoja ei voi päämiehensä puolesta luopua tuosta oikeudesta. Luopumista on pidettävä laissa tarkoitettuna päämiehen omaisuuden kiellettynä lahjoittamisena. Maistraatti ei ole voinut myöntää lupaa ositukseen ja perinnönjakoon. Maistraatin päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut holhoustoimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin, 32 §:n 1 momentin ja 34 §:n 1 momentin 9 kohdan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Y on valituksessaan vaatinut, että Z:n hallinto-oikeuden ja maistraatin päätökset kumotaan ja hänelle myönnetään lupa tehdä ositusta ja perinnönjakoa koskeva sopimus. B:n jälkeen tehty ositus- ja perinnönjakosopimus on A:n edun mukainen sillä tavoin kuin hallinto-oikeudessa esittelijäjäsenen äänestyslausunnosta ilmenee.

Tapauksessa ei ole missään tapauksessa kyse A:n taholta tapahtuneesta lahjoituksesta hänen rintaperillisilleen, kun otetaan huomioon, että holhoustoimen tarkoituksena on tehdä päämiehen edun mukaisia ratkaisuja. Vaikka lahjoituskieltoa tulkittaisiin laajasti, niin vajaavaltaista ei kuitenkaan saa asettaa epäedullisempaan asemaan kuin silloin, jos hänelle ei olisi määrätty edunvalvojaa. B:n varat ovat olleet suuremmat kuin A:n, minkä vuoksi A:lla on ollut oikeus tasinkoon. Hän olisi voinut vaatia tasinkoa puolisonsa perillisiltä. Koska perillisten vallassa olisi ollut päättää, mitä tasinkona luovutetaan, hän olisi saanut sen määräosina kahdesta kiinteistöstä. Tästä syntyisi vääjäämättömästi edunvalvojalle tehtäviä ja A:lle lisäkuluja. A:lla on joka tapauksessa pankkitilillään rahavaroja noin 100 000 euroa ja hän on lähes 90-vuotias laitoksessa asuva vanhus. Hänellä on tuloja rahavaroista ja eläkkeestä enemmän kuin menoja. Nämä tosiasiat osoittavat, että A:n etu on turvattu hänen loppuiäkseen. Hänen etunsa mukaista ei ole ryhtyä omistamaan määräosuuksia lastensa kanssa kahdesta kiinteistöstä, mistä aiheutuisi hänelle kuluja. A olisi varmasti hyväksynyt kyseisen ositus- ja perinnönjakosopimuksen, mikäli olisi ollut oikeustoimikelpoinen. Asiaa on tarkasteltava kokonaisuutena päämiehen edun mukaisena, ottaen huomioon myös tulevaisuudessa tapahtuva omaisuuden siirto perintönä A:n lapsille tai lapsenlapsille. Ositus ja perinnönjako on A:n edun mukainen.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X:n maistraatti on antanut lausunnon valituksen johdosta. Holhoustoimesta annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaan edunvalvoja ei saa lahjoittaa päämiehensä omaisuutta. Säännös kieltää kaikki toimenpiteet, jotka voivat heikentää päämiehen taloudellista asemaa. Ositus- ja perinnönjakosopimus on selkeästi lahjoituskiellon vastainen sopimus. Edunvalvoja on nyt tosiasiallisesti toteuttanut muiden intressitahojen, ei päämiehen, etuja.

Y on antanut vastaselityksen. Lahjoituskieltoa ja päämiehen edun mukaista ratkaisua ei pidä käsitellä yhtenä asiana, vaan johtoajatuksena pitää olla, että ratkaisu kokonaisuudessaan on päämiehen edun mukainen. Edunvalvoja ei ole toteuttanut muiden intressitahojen etuja, joskin nekin ovat toteutuneet, mutta sekin on ollut päämiehen tahdon ja edun mukaista. Hänen kanssaan edunvalvonnan aikana käydyissä keskusteluissa on tullut selväksi hänellä ollut ja oleva ajatus ja toivomus siitä, että kiinteä omaisuus tulisi hänen lapsilleen ja hän saisi turvatun vanhuuden.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Z:n hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Holhoustoimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden, poissaolon tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan. Holhoustoimesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan edunvalvojalla ei, jollei laissa toisin säädetä, ole oikeutta ilman holhousviranomaisen lupaa päämiehensä puolesta tehdä sopimusta omaisuuden osituksesta tai perinnönjaosta, joka toimitetaan ilman perintökaaren 23 luvussa tarkoitettua pesänjakajaa. Holhoustoimesta annetun lain 35 §:n mukaan lupa voidaan myöntää, jos oikeustoimi tai toimenpide, johon lupaa haetaan, on päämiehen edun mukainen.

A:n aviopuoliso B on kuollut 25.10.2001. Hänen jälkeensä 5.12.2001 laaditun perukirjan mukaan B:n omaisuuden säästö on ollut 1 214 633 markkaa ja A:n omaisuuden säästö 642 879 markkaa. A:n edunvalvojan 5.5.2003 laatiman ositus- ja perinnönjakokirjan mukaan omaisuuden jakoa koskevassa toimituksessa on sovittu jaettavaksi vain B:n omaisuus ja leski A on saanut pitää oman omaisuutensa. Ositus- ja perinnönjakokirjassa ei ole lueteltu lesken omaisuutta eikä määritelty sen arvoa. Asiakirjan ovat allekirjoittaneet B:n perilliset ja A:n edunvalvoja.

Puolisoilla on ollut avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen. Perukirjassa B:n varojen säästö on ollut huomattavasti suurempi kuin A:n varojen säästö. A:lla on siksi avioliittolain 100 §:n nojalla lähtökohtaisesti ollut oikeus saada osituksessa tasinkona puolisonsa varoihin kuulunutta omaisuutta. Tasinkona leskelle olisi voitu suorittaa joko vainajalle kuuluneita rahavaroja tai kiinteää omaisuutta, joka on ollut sen laatuista, etteivät hoitokulut ole voineet ylittää omaisuuden arvoa. Näissä olosuhteissa luvan antaminen sellaisen ositus- ja perinnönjakosopimuksen tekemiseen, jolla edunvalvoja päämiehensä puolesta vastikkeetta kokonaan luopuu päämiehelle kuuluvasta oikeudesta tasinkoon, ei ole holhoustoimesta annetun lain 35 §:n mukaisella tavalla päämiehen edun mukaista.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Z:n hallinto-oikeuden ratkaisu, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Jukka Mattila ja Eila Rother. Asian esittelijä Freja Häggblom.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Eila Rotherin lausunto:

"Holhoustoimesta annetun lain 1 §:n mukaan holhoustoimen tarkoituksena on muun ohella valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden, poissaolon tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan Vajaavaltaisen taloudellisia asioita hoitaa 3 §:n mukaan edunvalvoja. Täysi-ikäisen edunvalvojana on henkilö, jonka 4 §:n mukaan tuomioistuin tai holhousviranomainen on tehtävään määrännyt.

Lain 5 luvun 29-36 §:ssä on säännökset edunvalvojan asemasta ja tehtävistä. Edunvalvojalla on 29 §:n mukaan kelpoisuus edustaa päämiestään tämän omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa, jollei tuomioistuin ole tehtävää antaessaan toisin määrännyt tai jollei toisin ole säädetty. Edunvalvoja ei saa 32 §:n mukaan lahjoittaa päämiehensä omaisuutta. Jos laissa ei toisin säädetä, edunvalvojalla ei ole oikeutta ilman holhousviranomaisen lupaa päämiehensä puolesta 34 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan tehdä sopimusta omaisuuden osituksesta tai perinnönjaosta ilman perintökaaren 23 luvussa tarkoitettua perinnönjakajaa. Oikeustoimi, jonka tekemiseen edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta, ei 36 §:n 1 momentin mukaan sido päämiestä.

Perintökaaren 23 luvun 3 momentin mukaan osakkaat saavat toimittaa perinnönjaon sopimallaan tavalla. Jos osakas on vajaavaltainen, on kuitenkin noudatettava, mitä holhoustoimesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 9 kohdassa säädetään.

Holhoustoimesta annettua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 146/1998 vp) mukaan ehdotuksen 32 §:ään sisältyy edunvalvojan edustusvaltaa rajoittava säännös. Esityksen mukaan taloudellisten asioiden käsite on ymmärrettävä laajasti. Taloudellisista asioista huolehtiminen ei tarkoita ainoastaan henkilöllä jo olevien varallisuusarvoisten etujen ja oikeuksien valvontaa, vaan se käsittää myös sellaiset oikeustoimet, joilla on edunvalvonnassa olevan kannalta pääasiallisesti taloudellista merkitystä tai jonka merkitys päämiehen talouden kannalta on muutoin huomattava. Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksenmukaisena ei pidetty edelleenkään antaa edunvalvojalle kelpoisuutta tavanomaisten lahjoitusten tekemiseen. Tämän katsottiin johtuvan siitä, että vajaavaltaisella oli ehdotuksen 24 §:n mukaan itsellään kelpoisuus tehdä oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä.

Holhoustoimesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 9 kohtaa vastaava, mutta vain perinnönjakoa koskeva säännös oli jo kumotun holhouslain 40 §:ssä, johon säännös oli lisätty holhouslain muuttamista annetulla lailla 1151/1995. Tätä lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 16/1995 vp) ehdotus liittyi perintökaaren 23 lukuun, jota ehdotettiin muutettavaksi siten, että perinnönjakajan määrääminen ei enää olisi pakollista silloin, kun pesän osakkaana oli vajaavaltainen. Jos jako toimitetaan sovintojakona pesänjakajaa käyttämättä, jakoon tarvittaisiin kuitenkin holhouslautakunnan lupa, jotta se olisi pesän osakkaana olevaan vajaavaltaiseen nähden sitova. Perintökaaren muutosta on perusteltu sillä, että pesänjakajalle on perinnönjaossa annettu holhouslautakunnan tehtäviin rinnastuva valvontatehtävä, kun pesänjakaja voi suostua sovintojakoon vain, jos hän katsoi sopimuksen vajaavaltaisen edun mukaiseksi.

Holhoustoimesta annettua lakia koskevan hallituksen esityksen 34 §:n 1 momentin 9 kohtaa koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan (HE 146/1998 vp) edunvalvoja ei ilman holhousviranomaisen lupaa saa tehdä sopimusta omaisuuden osituksesta eikä perinnönjaosta, joka toimitetaan ilman perintökaaren 23 luvussa tarkoitettua pesänjakajaa. Säännöksen ulottaminen koskemaan myös omaisuuden ositusta on aiheellista, koska ositus koskee usein huomattavia taloudellisia arvoja. Osituksen tuloksesta riippuu, mitä varallisuutta jää jaettavaksi perintöoikeudellisten säännösten nojalla. Tämän vuoksi on perusteltua, että holhousviranomainen saa mahdollisuuden valvoa myös sitä, miten vajaavaltaisen edut ja oikeudet on otettu huomioon osituksessa.

A:n puolison B:n jälkeen 5.12.2001 laaditun perunkirjan mukaan B:n omaisuuden säästö oli ollut 1 214 633 markkaa ja A:n omaisuuden säästö oli ollut 642 633 markkaa. Esitetyn A:n edunvalvojan 5.5.2003 laatiman ositus- ja perinnönjakokirjan mukaan toimituksessa on jaettu B:n omaisuus ja leski A on saanut pitää oman omaisuutensa. Ositus- ja perinnönjakokirjassa ei ole lueteltu lesken omaisuutta eikä leskelle osituksen perusteella tulleen omaisuuden arvoa.

Puolisoilla on ollut avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen. Koska perukirjan mukaan B:n varojen säästö on ollut huomattavasti suurempi kuin A:n varojen säästö, A:lla on ollut, kun otetaan huomioon avioliittolain osituksen toimittamista koskevat säännökset, erityisesti sen 100 §, oikeus saada osituksessa tasinkona omaisuutta puolisonsa varoista. Osituksessa, jonka eloonjäänyt puoliso ja ensiksi kuolleen puolison perilliset tai puolisot toimittavat, saa avioliittolain 103 §:n 1 momentin mukaan se puoli, jonka tulee luovuttaa omaisuutta, itse päättää, mitä omaisuutta luovuttaa. Sellaisen omaisuuden sijasta, jonka se tahtoo itse pitää, on lupa antaa rahaa omaisuuden osituksessa määrätyn arvon mukaan.

A:n edunvalvoja on luopunut päämiehensä oikeudesta saada tasinkona omaisuutta tämän kuolleen puolison omaisuuden varoista. Tasingolla on A:n kannalta taloudellista merkitystä ja taloudellinen merkitys on A:n talouden kannalta huomattava. Näin ollen, kun otetaan huomioon holhoustoimesta annetun lain 32 §, edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta luopua tuosta oikeudesta. Tämän vuoksi ja kun maistraatti ei voi antaa lupaa edunvalvojan edustusvallan puutteesta johtuvan oikeustoimen tekemiseen, katson, ettei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta."